Yrityksen taloushallinnon perusraportteja ovat tuloslaskelma ja tase. Perinteisesti ne on tulostettu kuukausittain. Nykyisillä taloushallinnon ohjelmistoilla niitä voidaan kuitenkin tarkastella helposti milloin tahansa. Taloushallinnon automatisointiaste määrittelee, kuinka reaaliajassa esimerkiksi myynti- ja ostolaskut kirjautuvat.

Vähintään tilikauden vaihtuessa tuloslaskelmasta ja taseesta laaditaan virallinen tilinpäätös kaikkine jaksotuksineen ja täsmäytyksineen. Kunkin yrityksen tarpeiden mukaan voidaan lisäksi tehdä välitilinpäätöksiä halutuin väliajoin tilikauden kuluessa. Isommissa yrityksissä juoksevaa kirjanpitoa hoidetaan usein kuukausittaisilla jaksotuksilla ja poistoilla niin, että kunkin kuukauden tulos saadaan varsin tarkasti selville.

Tuloslaskelmassa esitetään halutun laskentajakson tuotot ja kulut. Siinä eritellään liikevaihto, liiketoiminnan muut tuotot, materiaali- ja palveluhankinnat, henkilöstökulut, poistot, liiketoiminnan muut kulut, rahoitustuotot ja -kulut sekä tilinpäätössiirrot ja verot.

Taseessa esitetään puolestaan yrityksen varallisuus, oma pääoma sekä velat eli vieras pääoma. Tase kuvaa yrityksen taloudellista tilaa halutulta hetkeltä. Se jakautuu kahteen osaan, joista varallisuuspuolta kutsutaan vastaavaksi ja pääomapuolta vastattavaksi. Varallisuus eritellään pysyviin ja vaihtuviin vastaaviin.

Tilikohtaisesti tulostettuna eli pitkänä versiona tuloslaskelma ja tase antavat melko paljon tietoa. Useimpien ohjelmistojen tulosteissa on kyseisen kauden ja koko tilikauden lukujen lisäksi edeltävän tilikauden ja sen vastaavan kauden luvut. Yhdellä näkemällä saa siten myös jonkin verran vertailutietoa.

Kannattavuutta voi tarkastella suoraan tuloslaskelmasta muutaman tunnusluvun avulla. Virallisessa tuloslaskelmakaavassa ensimmäisenä välisummana on liiketulos (EBIT eli earnings before interest and taxes). Siinä liikevaihdosta ja liiketoiminnan muista tuotoista on vähennetty kaikki toimintakulut sekä poistot ja mahdolliset arvonalenemiset. Eri tarkastelujaksojen liikevoittoa vertailemalla nähdään, mihin suuntaan yritys on menossa. Liiketulosta voi hyvin vertailla myös saman toimialan keskiarvoihin.

Liiketulosprosentti (EBIT-% tai operating margin) kertoo, kuinka monta prosenttia yrityksen liikevaihdosta kertyy liikevoittoa ennen rahoituseriä, tilinpäätössiirtoja ja veroja. Useimpien ohjelmistojen tulosteissa prosentit ovat näkyvissä valmiina, mutta tarvittaessa sen voi laskea jakamalla liiketulos liikevaihdon määrällä. Iso prosenttiluku kertoo luonnollisesti hyvästä tuloksentekokyvystä ja vastaavasti alhainen prosentti tai negatiiviseksi kääntyvä liiketulos puolestaan ongelmista.

Vaikka virallisessa tuloslaskelmakaavassa ei enää olekaan käyttö- tai myyntikatetta, myös niitä käytetään edelleen yrityksen kannattavuuden mittareina. Käyttökatteessa (EBITDA eli earnings before interest, taxes, depreciation and amortization) tuotoista on vähennetty kaikki toimintakulut, mutta ei poistoja, arvonalennuksia eikä myöskään rahoituseriä ja veroja. Käyttökateprosentti (EBITDA-%) lasketaan jakamalla käyttökate liikevaihdon määrällä.

Käyttökatteesta käytetään myös termiä EBITA eli earnings before interest, taxes and amortization. Siinä siis poistot on vähennetty, mutta ei arvonalennuksia. Mikro- ja pk-yrityksellä, jolla ei ole merkittävää aineetonta omaisuutta, EBITA on siis käytännössä sama kuin liikevoitto.

Myyntikatteessa liikevaihdosta vähennetään materiaali- ja palveluhankinnat, mutta ei muita kuluja. Vastaavasti myyntikateprosentti lasketaan jakamalla myyntikate liikevaihdon määrällä.

Käyttö- ja myyntikatteet vaihtelevat varsin voimakkaasti eri toimialoilla ja myös saman alan yritysten välillä voi olla isojakin eroavuuksia, joten yleensä niiden tarkastelua tehdään vain yrityksen sisäisesti.

Kun liiketulokseen lisätään vielä tilinpäätössiirtojen ja verojen vaikutus, saadaan yrityksen toiminnan lopullinen tulos (tai tappio). Siitä käytetään myös nimitystä nettotulos ja se toimii yleensä voitonjakopäätöksen pohjana. Se myös kirjautuu taseen vapaaseen omaan pääomaan. Nettotulosprosentti saadaan jakamalla nettotulos liikevaihdon määrällä.

Tilinpäätössiirtoihin kirjataan poistoeron muutos, verotuksellisten varausten muutos ja konserniavustus. Niiden merkitys pienellä yrityksellä ei yleensä ole kovin suuri, mutta isoissa yrityksissä ja konserneissa niillä on usein huomattava vaikutus nettotulokseen.

Pääoman tuottoa mitataan kahdella tunnusluvulla. Oman pääoman tuottoprosentti (ROE eli return on equity) on yksi tärkeimpiä mittareita yrityksen kannattavuudelle. Se kertoo omalle pääomalle kertyneen tuoton suuruuden ja se lasketaan jakamalla tilikauden (12 kk) nettotulos oman pääoman keskimäärällä (tilikauden alun ja lopun keskiarvo). Oman pääoman tuottovaatimus määräytyy omistajien odotusten mukaan, mutta yleensä tuoton halutaan olevan suurempi kuin markkinatuotto. Viitteellisesti yli 20 % oman pääoman tuotto katsotaan erinomaiseksi, 15 – 20 % hyväksi, 10 – 15 % tyydyttäväksi, 5 – 10 % välttäväksi ja alle 5 % heikoksi.

Sijoitetun pääoman tuottoprosentti (ROI eli return on investment) saadaan laskemalla yhteen (12 kk) nettotulos, rahoituskulut ja verot sekä jakamalla näin saatu summa oman pääoman ja korollisten velkojen keskimäärällä (tilikauden alun ja lopun keskiarvo). Viitteellisesti yli 15 % sijoitetun pääoman tuotto katsotaan erinomaiseksi, 10 – 15 % hyväksi, 6 – 10 % tyydyttäväksi, 3 – 6 % välttäväksi ja alle 3 % heikoksi.

Vakavaraisuutta mitataan myös kahdella tunnusluvulla. Omavaraisuusaste kertoo, kuinka suuri osuus yrityksen varallisuudesta on hankittu omalla pääomalla. Se lasketaan jakamalla oman pääoman määrä taseen loppusummalla vähennettynä ennakkomaksujen määrällä. Taseen oma pääoma muodostaa puskurin mahdollisia tappiollisia tuloksia vastaan. Viitteellisesti yli 50 % omavaraisuusaste katsotaan erinomaiseksi, 35 – 50 % hyväksi, 25 – 35 % tyydyttäväksi, 15 – 25 % välttäväksi ja alle 15 % heikoksi.

Nettovelkaantumisaste kertoo yrityksen velkaantuneisuuden. Se saadaan jakamalla korollisten velkojen ja likvidien rahavarojen erotus oman pääoman määrällä. Korkea velkaantuneisuus kaventaa yrityksen taloudellista liikkumavaraa. Viitteellisesti alle 10 % nettovelkaantumisaste katsotaan erinomaiseksi, 10 – 60 % hyväksi, 60 – 120 % tyydyttäväksi, 120 – 200 % välttäväksi ja yli 200 % heikoksi.

Velkaantuneisuutta voidaan mitata myös suhteellisen velkaantuneisuuden tunnusluvulla, joka kertoo kuinka suuren osuuden yrityksen velat muodostavat liikevaihdosta. Tämä laskentatapa suhteuttaa velkojen määrän yrityksen kokoon. Tunnusluku saadaan jakamalla taseen velkojen määrä 12 kk liikevaihdon määrällä. Tämän tunnusluvun tulkinnassa ei ole viitteellisiä arvoja, vaan sitä pitää aina suhteuttaa yrityksen toiminnan katteeseen.

Maksuvalmiutta mitataan myös kahdella tunnusluvulla. Quick ratio kuvaa likvidien varojen suhdetta lyhytaikaisiin eli alle vuoden päästä erääntyviin velkoihin. Likvideiksi varoiksi luetaan rahat ja pankkisaamiset, muut lyhytaikaiset saamiset sekä rahoitusarvopaperit. Mitä suuremmat likvidit varat ovat suhteessa lyhytaikaisiin velkoihin, sitä parempi yrityksen maksuvalmius on. Viitteellisesti yli 1,5 quick ratio katsotaan erinomaiseksi, 1 – 1,5 hyväksi, 0,5 – 1 tyydyttäväksi, 0,3 – 0,5 välttäväksi ja alle 0,3 heikoksi.

Current ratiossa likvideihin varoihin lasketaan myös myytävien tavaroiden varasto eli vaihto-omaisuus. Viitteellisesti yli 2,5 current ratio katsotaan erinomaiseksi, 2 – 2,5 hyväksi, 1,5 – 2 tyydyttäväksi, 1 – 1,5 välttäväksi ja alle 1 heikoksi.

Edellä on esitetty yleisimmät talousjohtamisen apuna käytettävät tunnusluvut. Monia muitakin tunnuslukuja on toki käytössä, esimerkiksi dynaamisen vakavaraisuuden ja maksuvalmiuden mittarit. Toiminnan laajuutta ja tehokkuutta voidaan myös arvioida monilla tunnusluvuilla. Näkökulma vaihtelee usein sen mukaan, onko tarkastelu yrityksen sisäinen vai ulkoinen (esimerkiksi rahoittaja tai sijoittaja). Myös pörssiyhtiöille on runsaasti erilaisia arvostus- ja tunnuslukuja. Lisäksi käytössä on erilaisia luokitus- ja kriisitunnuslukuja.

Isommissa yrityksissä talousjohtamista tekee yleensä siihen palkattu henkilö tai osasto. Pienemmissä yrityksissä asia jää usein toimitusjohtajan tai yrittäjän tehtäväksi. Tällöin tarkastelu saattaa helposti rajautua vaikkapa liikevaihdon tai tuloksen seuraamiseen, mutta budjetointi sekä aktiivinen talouden seuranta ja sen johtaminen voi jäädä vähäisemmäksi. Talousjohtaminen on kuitenkin yhtä tärkeää kuin muutkin johtamisen osa-alueet. Apua siihen voi kysyä omalta tilitoimistolta tai esimerkiksi ulkopuoliselta controllerilta.