Kun osakeyhtiössä on useampia kuin yksi osakkeenomistaja, tarvitaan osakkaiden keskinäisten suhteiden järjestelyyn useasti yksityiskohtaisempia sääntöjä kuin mitä osakeyhtiölaissa on säädetty. Tällöin käytetään usein osakassopimusta. Siitä ei ole säännöksiä laissa, joten sille ei ole myöskään olemassa mitään määrättyä muotoa. Yleensä siinä sovitaan osakkaiden oikeuksista ja velvollisuuksista toisiaan ja yhtiötä kohtaan. Tyypillisesti sopimukseen kirjataan määräyksiä siitä, miten osapuolet toimivat yhtiön osakkaina ja yhtiön toimielinten jäseninä.

Osakassopimus solmitaan yleensä jo osakeyhtiötä perustettaessa. Toisinaan sopimus tehdään vasta myöhemmin, esimerkiksi kun yhtiöön ollaan ottamassa uusia osakkaita. Tavatonta ei ole sekään, että sopimuksessa on mukana myös muita kuin osakkaita, esimerkiksi pääomasijoittaja tai yhtiön päärahoittaja. Joissakin tapauksissa on solmittu useampiakin osakassopimuksia, esimerkiksi yksi sopimus vain pääomistajien kesken sekä vielä toinen sopimus myös vähemmistöosakkaiden kanssa.

Sopimuksen sisältö on pitkälti osakkaiden vapaasti päätettävissä. Osakeyhtiölain ja muiden lakien pakottavat säännökset sekä yleiset sopimusoikeuden periaatteet rajoittavat toki jonkin verran sopimusvapautta. Muilta osin sopimukseen voidaan kuitenkin ottaa määräyksiä kaikista niistä asioista, joita sen osapuolet pitävät tärkeinä.

Toisin kuin osakeyhtiön yhtiöjärjestys, osakassopimusta ei tarvitse julkistaa. Tämä lisää huomattavasti sopimuksen käyttökelpoisuutta. Julkinen yhtiöjärjestys on kenen tahansa hankittavissa esimerkiksi kaupparekisteristä, mutta osakassopimus on vain siihen osallisten tiedossa. Usein sopimukseen kirjataan vielä määräys sen pitämisestä salassa.

Käytännössä osakassopimukset vaihtelevat sen mukaan, mistä osapuolet haluavat siinä sovittavan. Tavanomaisia määräyksiä sopimuksessa ovat osakkeiden luovuttaminen ja luovutus- tai lunastushinnan määräytyminen, osakkaiden työskentely yhtiössä, yhtiön hallituksen muodostaminen ja toimitusjohtajan valinta, mahdollisten uusien osakkaiden ottaminen, kilpailukielto sekä osingonmaksun ja muun varojenjaon perusteet. Yleensä sopimuksessa määrätään myös sopimussakosta tai muusta sanktiosta mahdollisen sopimusrikkomuksen varalta.

Oman osansa osakassopimuksen mahdollisesta sisällöstä muodostavat yhtiön toimintaa ja osakkaiden päätöksenteon perusteita koskevat kohdat. Toisissa sopimuksissa tyydytään hyvin yleisluontoisiin määräyksiin, mutta joissakin tapauksissa voidaan asioista sopia hyvinkin yksityiskohtaisesti.

Osakassopimusta laadittaessa on luonnollisesti aina otettava huomioon kunkin tapauksen erityispiirteet. Yhtiön koko, toimiala ja sen kilpailutilanne, osakkeenomistajien määrä sekä muut yhtiön ja osakkaiden olosuhteet vaikuttavat tietysti paljon siihen, mistä kaikesta on tarvetta sopia. Huolellisesti valmisteltu ja laadittu osakassopimus on paras tapa varmistua siitä, että kaikki osapuolet ovat mukana yhtiössä ja sen toiminnassa yhteisesti sovittujen ehtojen ja periaatteiden mukaisesti.

Usein yhtiötä perustettaessa osakkaat ovat hyvinkin yksimielisiä yhtiön tulevasta toiminnasta ja kaikki näyttää ruusuiselta. Ulkopuoliselta saatu neuvo osakassopimuksen tekemisestä saattaa tuntua jopa epäluottamukselta tulevia yhtiökumppaneita kohtaan varsinkin tilanteessa, jossa kaikilla on jo kiire päästä aloittamaan yhtiön toimintaa. Kun kukaan ei kuitenkaan pysty ennustamaan tulevaisuutta, ei osakassopimuksen laatimista kannata sivuuttaa. Yhtiön kasvaessa ja kehittyessä sekä osakkaiden oman elämän muutostilanteiden myötä eteen voi hyvinkin tulla tilanteita, joita ei ole osattu edes ajatella. Asiantuntijan laatima sopimus ehkäisee tehokkaasti osakkaiden välisiä erimielisyyksiä muutostilanteissa ja antaa pelisäännöt niiden ratkaisemiseen.