Uusi hallitus uudistaa ohjelmansa mukaan työelämän lainsäädäntöä työllistämisen esteiden purkamiseksi ja erityisesti pk-yritysten toimintaedellytysten vahvistamiseksi. Yhtenä tämän kokonaisuuden kohteena on työsopimuslaissa säädetyn henkilöön liittyvän irtisanomisperusteen muuttaminen siten, että työsopimuksen päättämiseen riittäisi jatkossa asiallinen syy.
Nykyisen lakitekstin mukaan irtisanomiselta vaaditaan asiallista ja painavaa syytä. Irtisanomiselta vaadittavan syyn painavuuden poistamisen on jo joissakin kommenteissa nähty helpottavan irtisanomisia huomattavasti sekä merkitsevän valtavaa tai jopa historiallisen suurta muutosta järjestelmään. Asiasta voidaan kuitenkin olla täysin perustellusti myös toista mieltä.
Ensinnäkin, irtisanomisperusteen hyväksyttävyyden määrittely on aina kokonaisarviointia. Nykyisen lain mukaan arvioinnissa on, varsinaisen irtisanomisperusteen lisäksi, otettava huomioon työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärä sekä työnantajan ja työntekijän olosuhteet kokonaisuudessaan.
Jatkossakaan irtisanominen ei tietenkään voisi tapahtua ilman asiallista syytä. Laissa on lueteltu joukko seikkoja, joita ei ainakaan voida pitää asiallisena syynä. Vaikka laista jatkossa poistettaisiin sana painavuus, ei muutoksella ole suurta merkitystä, ellei samalla muuteta lakitekstiä muiltakin osin.
Lakitekstiin lisättiin vuonna 2019 maininta työnantajan palveluksessa olevien työntekijöiden lukumäärän ottamisesta huomioon kokonaisarvioinnin osana. Lain esitöiden mukaan tavoitteena oli madaltaa pienten työnantajien työllistämiskynnystä. Lakitekstin muutoksen tarkoituksena oli, että pienten työnantajien erityiset olosuhteet saavat irtisanomisperusteen punninnassa suuremman painoarvon. Jo eduskuntakäsittelyssä niin työelämä- ja tasa-arvovaliokunta kuin perustuslakivaliokuntakin huomauttivat, että muutoksen vaikutus irtisanomisperusteiden tulkintaan jää epäselväksi ja että pienen työnantajan irtisanomiskynnyksen madaltuminen ei ole johdettavissa säännösmuutoksen muotoilusta.
Käytännössä vuoden 2019 lakimuutoksen konkreettinen merkitys jäikin hyvin pieneksi. Kuten myös perustuslakivaliokunta huomautti, mikään ei olisi aikaisemminkaan estänyt työnantajan palveluksessa olevan henkilömäärän ottamista huomioon kokonaisarvioinnissa.
Vastaavalla lailla lakitekstin muuttaminen siten, että irtisanomisperusteelta edellytettäisiin asiallisuutta aikaisemman asiallisuuden ja painavuuden sijasta, saisi sisältönsä lakitekstin mahdollisista muista muutoksista sekä esitöiden perusteluiden ja niissä annettujen esimerkkien kattavuudesta. Ilman tällaista konkreettista sisältötäsmennystä muutoksen vaikutus irtisanomisperusteiden tulkintaan jäisi jälleen epäselväksi ja täsmentyisi mahdollisesti vasta oikeuskäytännön muuttumisen myötä vuosien päästä lain voimaantulon jälkeen.
Toiseksi, riskin irtisanomisperusteen hyväksyttävyydestä kantaa työnantaja. Työntekijä voi aina kiistää irtisanomisen ja työantajan asiana on osoittaa irtisanomiskynnyksen ylittyminen. Näyttötaakka asiassa niin irtisanomisen perusteen kuin noudatetun menettelynkin osalta on siis työnantajalla.
Mikäli irtisanomisriita päätyy tuomioistuimeen ja työnantajan katsotaan päättäneen työsopimuksen laissa säädettyjen perusteiden vastaisesti, tuomitaan työnantaja maksamaan korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä vähintään kolmen ja enintään 24 kuukauden palkka. Lisäksi maksettavaksi tulee lähes aina huomattavat oikeudenkäyntikulut.
Tuskinpa yhdelläkään pienellä työnantajalla on mahdollisuutta lähteä kokeilemaan tällä tavalla onneaan irtisanomisperusteen tulkinnanvaraisuuden kanssa. Ei edes siinä tapauksessa, että laista poistettaisiin sana painavuus irtisanomisperusteiden edellytyksistä.
Kolmanneksi, irtisanomisperusteen sääntelyn muuttaminen on osa uuden hallituksen talouskasvua ja kilpailukykyä tukevia työmarkkinauudistuksia. Hallitusohjelman mukaan Suomen työmarkkinoita kehitetään joustavampaan suuntaan. Tarkoituksena on tukea
työllisyyttä, talouskasvua, kilpailukykyä ja tuottavuuden kehitystä.
Uudistukset valmistellaan hallitusohjelman mukaan kolmikantaisesti hyödyntäen elinkeinoelämän ja palkansaajien järjestöjen osaamista. Uudistukset on tarkoitus toimeenpanna siten, että työrauhaan liittyvät säädösmuutokset tulevat eduskuntaan syysistuntokaudella 2023, paikalliseen sopimiseen liittyvät säädösmuutokset kevätistuntokaudella 2024 sekä muut uudistukset kehysriiheen 2025 mennessä.
Kun irtisanomisperusteen muuttaminen on hallitusohjelmassa viimeksi mainittujen muiden uudistusten joukossa, on sekin ilmeisesti tulossa eduskuntaan vasta parin vuoden päästä. Ottaen huomioon valmisteluprosessi ja eduskuntakäsittelyyn kuluva aika, lakimuutos voisi tulla voimaan aikaisintaan hallituskauden loppupuolilla.
Kovin suurta dramatiikkaa hallitusohjelmaan kirjatussa irtisanomisperusteen muutoksessa on siis aivan turha ainakaan tässä vaiheessa nähdä. Odotellaan rauhassa valmisteluprosessia ja sen jälkeen hallituksen esitystä eduskunnalle. Vasta siinä vaiheessa voidaan arvioida, tuleeko muutoksella ylipäätään olemaan konkreettista vaikutusta irtisanomisperusteiden hyväksyttävyyden kokonaisarviointiin.